11. Mika

Olen faniintunut ensimmäistä kertaa vuosiin. Minulle se tarkoittaa sitä, että olen äärimmäisen subjektiivisessa tilassa kohdettani kohtaan. Olen ainoa joka voi ymmärtää miten hieno asia on ja kaikki on minulle henkilökohtaisesti suunnattua. Olemme sielunsisarukset. Minä ja Mika.

En ole pitkään aikaan kohdannut mitään noin röyhkeää, iloista, itsekeskeistä ja hurmaavaa. Miten joku voi olla noin suloinen, pomppia ympäriinsä kihara tukka pörrössä, heilutella olematonta peppuaan ja räpsytellä suuria silmiään ja laulaa kaikkia niitä asioita ääneen joita minä vain sisimmässäni tuumin. Niin suloinen poika pomppii ylös alas ja laulaa ja kiljuu ja huutaa ja höpöttää. Sellaista sen olla pitää. Söpöilyä, ei niin vakavaa. Sekoittaa kaiken sekaisin, glamia, Queenia, Scissor Sisteriä ja silti niin aitoa, ei meikkiä tai glitteriä, tukkakin on ihan miten sattuu. Aim in lööv. Tekee mieli pomppia seinille!

Why don't you like me, why don't you like me?!

Love love me!

On täysin käsittämätöntä miten joku voisi olla pitämättä Mikasta. Ja minusta. Kaikilla meillä on oikeus vaatia rakkautta ja jos sitä ei saa, niin voi vaatia selitystä. Miksei maailmassa voi olla enemmän musiikkia joka antaa iloa.

Humphrey, we're leaving.

10. Pääsi/täinen

Päästäiset ovat ihan pikku eläimiä jotka elävät lapsuudessa. Ne asuvat mäntyjen lähistöllä ja ovat pikkuruisia ja suloisia. Niillä on harmaanruskea siloturkki ja pikkuiset korvat joilla ne kuuntelevat kaikkia lähistön pikkuääniä. Päästäiset ovat tunnettuja pienen pienistä silmistään, jotka ovat suorastaan olemattomat. Mutta ei se haittaa, sillä päästäisten suuri nenä kompensoi silmien pienuutta.

Päästäiset ovat maailman ainoita jyrsijöitä joilla on kärsä. Maailmassa on kymmeniä biologeja jotka ovat vaipuneet nestehukassa maahan oksennettuaan itsensä kuiviin selvitettyään kuinka norsun kärsä päätyi tuolle viiden sentin mittaiselle jyrsijälle. Luonnon kauheudet ovat usein karmeampia kuin voisi uskoa. Onneksi norsut ja muut jättieläimet ovat sentään jättäneet muut pikkueläinraukat rauhaan. Mutta se eläinmaailman perverssiydestä, päästäiset pääsivät pakenemaan ja elävät nyt ihmisten lapsuudessa toisella puolen maapalloa kuin nuo kauheat viattomuutta teeskentelevät jättiläiskärsähirviöt.

Päästäiset käyttävät suloista pikku kärsäänsä meden imemiseen kukkasista. Usein nähdään mäntymetsiköiden lähistöllä sijaitsevilla kedoilla päästäisten tanssahtelevan ja poimivan kukkasia talven varalle. Samalla ne laulavat pienellä kimeällä äänellään luonnon lauluja. Tämähän luonnollisesti tapahtuu niin matalalla, että vain lapset voivat huomata. Aikuiset vain myllertävät suurissa saappaissaan ohi kovaa kyytiä sillä onhan kiire saada keto pelloksi ja pelto pakettiin ja tila myytyä ja äkkiä isolta kirkolta osake ja sitten oma liike pystyyn ja eläkkeelle, ei siinä ole aikaa kesken kävelyn pysähtyä ja kyykistyä ja antaa metsän pienimpien tanssahdella. Ihan ymmärrettävää.

Jos päästäisten mänty sijaitsee jossain kukattomassa tilassa, voivat päästäiset myös leipoa männyn kaarnasta leipää tai kesyttää turilaita ja lentää niillä käymään lähimmällä pellolla. Päästäisten elämä on yhtä onnea ja auvoa, ikuista iloa ja tanssia ja laulua. Ainoa ikävä asia niiden elämässä koskaan on menneisyyden ikävä kärsä-äktsidentti, mutta päästäiset tapaavat sanoa iloisesti: "Jos ei ole jotain pahaa ei osaa iloita kaikesta hyvästä", ja sitten ne taas tanssivat ja laulavat kukkakimput syleissänsä.

Pullopullopluplop

Olen tunnin miettinyt pulloja ja yrittänyt keksiä jotain sanottavaa niistä. Mitään ei ole. Löysin netistä hämmentävän vekuttimen nimeltään Kleinin pullo, joka oli sinänsä ihan kiinnostava, samoin kuin sen sisaruskapine Möbiuksen nauha, mutta eivät ne ole asioita joista haluaisin sen kummemmin puhua. Olkoot keskenään. Kuten ovatkin. Ilman minua.

Pulloista tulee mieleeni seuraavia asioita, joskaan en tahdo väittää yhdenkään olevan millään muotoa erityisen huomion arvoinen. Mutta muuta ei ole. Pulloajatukseni ovat onttoja.

1. Teininä oli tosi rankkaa säilyttää kirjahyllyssään tyhjiä pulloja. Esimerkiksi olutpulloja. Ja viskipulloja. Nyt en voi enää ymmärtää miksi. Ilmeisesti tarkoitus oli ilmaista sisustuksella, että juotukin on, mutta olihan se aika mautonta. Teininä tehtiin paljon muitakin asioita joissa ei ollut myöhemmin ajateltuna juurikaan järkeä. Esimerkiksi notkuttiin kolmenkymmenen asteen pakkasessa koko ilta pihalla ilman välihousuja rikkinäisissä farkuissa ja jurotettiin.

2. Sisustukseeni kuuluu edelleen tyhjiä pulloja. En tiedä miksi. Oikeastaan ne ovat rumia. Hyh.

3. Ihanimmat pullot ovat savisia ja niissä on jotain keskiaikaisia juomia. Sitten istutaan ryöväriluolassa parrakkaiden miesten joukossa piiiitkän puisen pöydän ääressä, soihdut valaisevat, tyynet naiset tarjoilevat rasvaa tihkuvia paisteja ja rosmariiniperunoita ja lauletaan reippaita ryövärilauluja. Savipulloista kaadetaan juomia tinatuoppeihin joita skoolataan ja juomat roiskuvat pitkin lattioita, missä koirat ja lapset vipeltävät. Röhmeä nauru raikaa.

4. Jostain syystä koen viehättävänä ajatuksen, että tyhjä pullo on hylsy. Monesti niin sanotaan. Saan siitä uuden näkökulman tuttuun asiaan, mikä on aina rikasta. Ettei kyseessä olekaan PULLO, tuttu esine, vaan ikään kuin kuori sille asialle joka on sisällä. Juup. Ehkä tämä ei kenenkään muun mielestä ole erityisen mullistavaa, mutta paskaaks minä siitä.

5. Voisin tietysti mainita myös normaaleimman tapani olla tekemisissä pullojen kanssa. Mutta en jaksa.

Se pulloista.