Murrepun

Suomen kieli ei liene punille suotuisin. Meillä ei ole samanlaista mahdollisuutta käsittää väärin kuin esimerkiksi englannissa, kun samankuuloinen sana voidaan kirjoittaa eri tavoin. Kyllähän meillä homonyymejä on, muttei usein väärinymmärtämisen mahdollisuutta. Tosin kainuun murre (ja toki muutkin konsonanttien lisäilystä nauttivat murteet) antaa mielenkiintoisia mahdollisuuksia puniin.

Toistakaa perässä:
Ootteko nähäny Vessaa, onkohan se menny kissoihin?

Punttisalilla

Punaisena Punilla punnersi
puntit punnilla punttisalilla.

Punki punos Punillaan:
punkku, punssi, punkka.
Punastui, punertui.

2. Pun

"Laskin alleni matematiikan ylioppilaskirjoituksissa, kun laskin hajosi", Jii sanoi.
"Älä selitä, oikeastiko?"
"No ei, kusetin vain", Jii totesi voitonriemuisesti ja onnitteli itseään jälleen suoraan maaliin uineesta sanaleikistä. Jii oli äärimmäisen nokkela, erikoislaatuinen ja kaikki ihmiset hänen ympärillään ihailivat häntä. Intelligentit sanaleikit - tai paremminkin sanahelmet - olivat Jiin tavaramerkki, ja hän viljeli niitä päivittäin.
"Mistä ihmeestä sä puhut?"
"Ei voi koskaan tietää", Jii myhäili.
"Jii, sä oot sekaisin, kaikki on sitä mieltä."
"Jep jep", Jii sanoi ja rummutti vatsaansa.

Mustaa vesi oli

Mustaa vesi oli. Annukka nojasi leuan märkään puuhun ja työnsi peppua taaemmas. Kaiteen alimmalla puulla näkyivät ruskeat kengänkärjet. Vähän märät, valkoinen oli jälki siinä mihin märkyys loppui. Vesi mulpruili kun sillan alta virtasi lampeen.

Annukka muisti kaukana vesivoimalaitoksen, iso ja keltainen laatikko, joka pilasi kaiken. Ennen oli siinä koski, kalaa nousi, kivillä seisoi iskä, pieni poika, ja sen veli, vähän isompi poika. Nyt ei saa kalastaa. Annukka mietti. He kävivät kerran ryhmän kanssa voimalaitoksella, siellä setä kertoi miten isoon suodattimeen tarttui puistonpenkkejä ja polkupyöriä, että siinä nuoret ruojat miettikää miksi ei ole puistoissa penkkejä, kun kännissä ne jokiin nakotte.

Annukkaa hymyilytti kun hän muisti sedän tuohtuneena väpättävän parran, silloin vähän pelotti mutta nyt turvemmassa hymyilytti. Musta vesi kulki sieltä voimalaitoksen läpi, kävi kiertelemässä niitä penkkejä ja pyöriä ja muita möhkäleitä joita nuoret ruojat heittävät vesistöihin päntiönään.

Sieltä vesi tuli, vapaasta joesta, iloisena ja kirkkaana hypähteli kivien yli ja lauloi kauniisti liplattaen. Villinä se ryömi pohjaa myöten ja pinnalla kiisi. Iloiset kalat siellä telmivät. Sitten tuli voimala vastaan, imi iloisen veden, vesi taisteli vastaan, nousi vaahto ja kuohu, mutta ei voinut vesi vastustaa juoksua ja imua. Siellä imi laitos vedestä energian ja päästi sen valumaan siivilään, suodattimeen, jossa se purun läpi suodattuessaan mustaksi muuttui.

Ihan mustaksi muuttui. Ja nyt sillan alta valui. Annukka mutristi suutaan, suoristi selän ja nojasi käsien varassa kaiteeseen, kosteus tuntui lapasten läpi. Kohta saa jo talvitumput kun lumi tulee ja vesi jäätyy. Pinnalta jäätyy lammesta, virta vain jatkaa, kun ihmiset tarvitsevat energiaa.

Miksi Pommac Light on parempaa kuin kahvi

Kahvi on inhoittava juoma. Siitä ei lähde jano, siitä tulee pahanhajuinen hengitys ja se pitää hereillä koko yön. En pidä kahvista per se, mutta pidän kaikista kahvinmakuisista asioista, niin kuin vaikka kahvijäätelöstä, kahvilikööristä, suklaakahvista ja kahvikarkeista, joista Coffee Dropsit ovat munsta herkuimpia.



Kahvi-juomassa kaikkein parasta on se, että siitä on olemassa reilun kaupan versioita. Reilussa kaupassa, pojat ja tytöt, on kyse sellaisesta 80-luvulla keksitystä, nyt jo pölyttyneestä asiasta kun tiedostamisesta. Tiedostamiseen törmää nykyään oikeastaan vain markkinajargonissa, mihin tuo mainio termi on härskisti varastettu. Bob Geldofilta. Nykyisin saatetaan "tiedostaa kilpailutilanteen vaikeus" tai jopa "tiedostaa kohderyhmän haasteellisuus". Tämän on loputtava. Tiedostamisen tulee tästä edespäin kohdistua vain ja ainoastaan yhteiskunnallisiin, ekologisiin tai muutoin vain maailmallisiin epäkohtiin. Tulkaa sitten sanomaan minulle, Petrus Nakkimetsälle, jos huomaatte jotain lipsumista tässä asiassa.

Tiedostamisessa on kyse siitä, että sekä tiedetään että lisäksi ymmärretään tiedostettavan asian vaikutukset laajemmin. Kyseessä ei ole vielä tiedostamisen tapahtuma, jos Ilmari vain tietää, että isojen kahviyritysten kahvityöläisille annetaan todella pieni osa kahvipaketin myyntihinnasta. Aika moni ihminen Ilmarin lisäksi varmaankin tietää tämän. Ilmari tiedostaa tämän asian epäkohtana vasta, kun hän tietämisen lisäksi ymmärtää, miten kyseinen epäkohta vaikuttaa ratkaisevasti kahvintuottajamaan talouteen ja kahvipapujen käsittelijöiden ja heidän perheittensä toimeentuloon. Tiedostamisesta seuraa normaalilla moraalisella kompassilla varustetulla ihmisellä halu tehdä asialle jotain, kuten vaikkapa siirtyä juomaan Pommac Lightia.



Tänään tiedostan lisäksi, että tähän blogikirjoittimeen pitäisi saada hyperlinkin tekeminen helpommaksi.

1. Kahvista

Minä pidän kahvia romanttisena juomana. Joka aamu tunnen itseni jotenkin aikuiseksi ja urbaaniksi kun kömmin lataamaan kahvinkeitintä. Kahviin liittyvät isot kupit joihin tartun molemmin käsin ja käperryn sohvaan, laitan tukkaa korvan taakse ja keskityn johonkin, oli se sitten Emmerdale, Ylex:n aamu, lehti, kirja tai tyhjä tuijotus ikkunasta ulos. Kahvikupin on vedettävä vähintään kolme desiä. Kahvin sekaan laitetaan rasvatonta maitoa. Paljon maitoa. Sitten hörpin kahvia hitaasti, niin että viimeinen desi on jo ihan kylmää. Kylmä kahvi kaunistaa, nimittäin. Jos kahvi täytyy juoda nopeasti ja kokonaan kuumana tulee paha olo, aamuoksetus.

Minä pidän siitä millaisena minä näen itseni kun juon kahvia, se tekee minusta mielessäni aikuisemman ja fiksumman. Tätä harhaa on jatkunut nyt yli 12 vuotta enkä näe mitään syytä pyrkiä pois siitä. Toisin kuin muiden nautintoaineiden aiheuttamista identiteettiharhoista.

Oodi Nakkimetsälle

Olla perunainen metsä täynnä soijanakkeja!

Tuoksusi johdattaa luoksesi kuin majakka myrskyävällä merellä
karikolle

Nakkimetsä, oi nakkimetsä,
lunasta lupauksesi
täytä vatsani
ja sekoita mieleni!

Lisää opasteita eksyneille

Miksi olla vaikea jos ei oikeasti ole.

Siispä, Nakkimetsän idea on, että joka viikko on uusi aihe josta kirjoitamme. Sinä ja minä ja Hentun Liisa. No ei, minä ja Petrus. Aihe voi olla ihan mitä vaan koska Nakkimetsä on hullu ja arvaamaton paikka.

Aloitetaan ensi viikon alussa.

Kommentoida saa ja jopa pitää. Mutta samat säännöt koskevat kommentoijia. Nakkimetsässä ei saa olla tahallaan ilkeä. Voi mennä kotiinsa ilkeilemään seinilleen jos ei osaa käyttäytyä.

Nakkimetsän kartta

Nakkimetsässä ei saa huutaa, siellä saa vain keskustella.
Jos Nakkimetsässä hermostuu, sieltä ei pääse pois.
Nakkimetsässä saa olla eri mieltä kuin toinen, mutta ei saa olla ilkeä, paitsi Petrus huonona päivänä ja silloinkin hän pyytää myöhemmin anteeksi.
Nakkimetsässä saa olla lapsellinen mutta tyhmä ei saa olla. Ainakaan tahallaan.

Joka viikko Nakkimetsä muuttuu. Tai jos sitä ei huvita, niin se ei muutu. Nakkimetsä tekee ihan mitä Nakkimetsää huvittaa. Koskaan ei voi tietää. Siksi Nakkimetsässä on jännittävää kulkea, mitä tahansa voi tulla eteen ja sitten pitää vain elää sen kanssa.

Nakkimetsässä kukaan ei tiedosta itseään Nakkimetsä-blogin kirjoittajana, mikä tarkoittaa sitä, että mennäänpä suoraan asiaan eikä jäädä alkuun jurnuttamaan mitään höpötyksiä, tai loppuunkaan, tai mihinkään muuallekaan. Jos näin menee tekemään, saa kirjoittajaa potkaista.

Muita sääntöjä ei olekaan. Vielä. Vai onko? Ei voi tietää, Nakkimetsä muuttuu, Nakkimetsä tekee sääntöjä silloin kun kukaan ei odota.