Rooma oli loistava televisiosarja. Lempihahmoni oli Titus Pullo, sotamies. Pullolla ei mennyt hommat ihan putkeen, koska Pullon parhaat ominaisuudet olivat fyysisiä. Kun Ceasarin puolesta sotiminen loppui, Pullo oli vähän sekaisin elämänsä kanssa. Onneksi Pullolla oli ylempi kaveri armeijasta, Lucius Vorenus.Ensimmäisen tuotantokauden aikana Pullo ehti pariin otteeseen lähes kuolla, kalloon porattiin reikä ja kaikkea. Pullolle ei ihmishenki ole kallis, hän listi vastustajia kuin oravia. En sano, että oravia pitäisi tai saisi tappaa, sillä ketään ei saa tappaa, mutta jos oravat olisivat vaikka hypoteettisesti hyvin ilkeitä ja pahoja, demonisia suorastaan. Enivei, niin Pullo sitten tuli tappaneeksi vaikka ketä. Kerrankin hän oli gladiaattorina ja pisti Voreniuksen kanssa ihan päreiksi kokonaisen lauman Hyvin Lihaksikkaita Miehiä. Pullo se vaan tappoi kaikki. Ja kerran se oli ihastunut yhteen naiseen ja tappoi sen naisen rakastetun. Rakkauden vuoksi, mitäpä ei tosimies tekisi. Ja sitten se muistaakseni tappoi myös miehen joka pani Pullon ystävän Vorenuksen vaimoa. Että ystävyyden vuoksi Pullo oli myös valmis uhrautumaan veritekoon. Siinäpä meillä vasta ystävä, taistelija ja rrrakastaja. Kerrassaan.
Vaikka Pullo lähes koko sarjan ajan käyttäytyi täysin moraalittomasti ja temmelsi kuin sika pellossa, hän oli ekan tuotantokauden loppuessa ainoa jolla asiat oli jossain määrin kuosissa. Pullo sai chicksin jonka miehenkin oli tappanut. Vorenuksella sen sijaan ei mennyt yhtään niin hyvin, vaimo otti ja kuoli, ja Caesar-parka se vasta huonoon tolaan jäi, kuoli kerrassaan petettynä. Voi että. Ehkä voimme päätellä, että Rooma-sarjan ensimmäisen tuotantokauden moraalinen opetus on, että älä juoni äläkä pyri etenemään vaan mene virran mukana ja tapa esteet, niin kyllä se kato siitä.
Pullo sai muuten kaiken muun lisäksi pesää Kleopatralta. Ohhoh.
