Mikä on nero?

Kun nyt tässä mietin, en oikein osaa määritellä neroutta. Olisiko se sitten sitä, että pystyy johonkin, mihin kukaan aiemmin ei ole pystynyt. Tai keksii jotain sellaista. On jollakin tavalla niin ylitse muiden taitava, etteivät muut voi kuin huokailla, että voi mikä nero hän onkaan.

Yritin miettiä tietämiäni ihmisiä, joita on kuvailtu sanalla nero. Tuli mieleeni Einstein ja Leonardo da Vinci. Mielestäni heitä yhdistävä tekijä on jonkinlainen estoton haaveilu. Että maailmassa voi olla kaikenlaista mitä ei vielä tiedetä. Kyllä, se voisi olla neron määritelmä: pystyä kehittämään jotain, mikä on kaikkien muiden mielestä aivan älytöntä kunnes se todistetaan olevaksi. Mutta: nerous tässä mielessä vaatii onnistumista, pelkkä estoton sekoilu ei ole neroutta vaan pöhköyttä.

Eli nerous vaatii muutakin. Se vaatii taitoja. Se vaatii monien eri taitojen ja maailmojen yhdistelyä. Pitää olla aivan älyttömän taitava ja estoton ajattelija, mutta myös taitava monialaisesti.

Ja ollakseen onnistunut nero, täytyy olla aivan hillittömän hyvä itsetunto, että kestää pitkiä aikoja muiden pilkkaa, kun vielä kehittelee päättömiä suunnitelmiaan, kunnes sitten lopulta onnistuu ja saavuttaa maineen ja kunnian.

18. Nero

Marcel Proust on nero. Monesta ei niin voi sanoa, mutta Marcelia ei mikään muu sana kuvaa paremmin.

Olen uppoutunut Marcelin kadonneeseen aikaan, enkä halua päästä pois. Marcel kirjoittaa omista muistoistaan, muistamisen ja unohtamisen helppudesta ja vaikeudesta, ajasta ja ihmisyydestä. Hän tekee sen niin hengästyttävän upeasti, syvällisesti ja oivaltavasti, etten saa otetta, miten kukaan yksi ihminen on voinut pystyä siihen. 3200 sivua, joka näyttää sisältävän suunnilleen tuhat perustavan laatuista, oman kirjansa vaativaa ajatusta. Toki Marcel kirjoitti pääteostaan 14 vuotta, mutta silti.

Ehkäpä nero on ihminen, jonka saavutuksia ei voi ymmärtää. Nero tuntuu ylittävän inhmilliset rajoitteet, Marcelin tapauksessa ihmisen psykologisen ja filosofisen ajattelun kekseliäisyyden rajat.