Hiljaisia sanoja ja tyhjää puhetta

R&A:ssa kävimme katsomassa Kim Ki-Dukin elokuvan Breath. Siinä ihmiset eivät juurikaan puhuneet toisillensa mitään. Välillä teki mieli nousta seisomaan täpötäydessä teatterissa ja huutaa, että puhukaa toisillenne perkele! Ymmärrettävää toki oli, että yksi hahmo ei puhunut, sillä hän oli lävistänyt kurkkunsa teroitetulla hammasharjalla, eikä voinut puhua vaikka olisi halunnutkin. Silti välillä tuntui, että häntä oli helpointa ymmärtää.

No jaa. Ongelma ei varsinaisesti koske vain puhumattomia aasialaisia, samanlaista problematiikkaa koskettelee esimerkiksi länsimaisen kulttuurin huipentuma Serranon perhe. Se perhe kälättää kuin pululauma, mutta yleensä aina väärille ihmisille. Miehet ja naiset käpertyvät omiin joukkoihinsa pohtimaan, että mitähän se toinen sukupuoli nyt haluaa ja mitähän ne nyt juonivat, ja sitten kaikki on ihan solmussa. Taas närkästynyt katsoja huutaa sohvalla, että puhukaa perkele!

Luulen, että käsillä on yleismaailmallinen ongelma: ihmiset eivät puhu asioista niiden oikeilla nimillä oikeiden ihmisten kanssa. Nyt, kun olen tiedostanut ongelman, aion omassa elämässäni ryhtyä väistelemään sitä (sen sijaan, että esimerkiksi kohtaisin sen, olenhan raukka). Koen, että minun elämässäni puhutaan kovastikin ja asioista, mutta lukiessani Haitekstiä törmäsin uudenlaiseen puheongelmaan, joka ehkä yltää itseenikin:

"Tajusimme, että meidän keskinäiset keskustelumme olivat kehittyneet eräänlaiseksi pikakirjoitukseksi, siistiksi, eleettömäksi minimalismiksi. Tuntui äänen, ajan ja ponnistusten tuhlaamiselta täyttää kangas leveillä, näkyvillä siveltimenvedoilla ulkopuolisten nähtäväksi. Puheeseen piti lisätä alaviitteet, Clio kuvaili sitä myöhemmin kun kävelimme takaisin telttaan." (Steven Hall: Haiteksti.)

Niin. Ehkä kyse on nimenomaan siitä. Kovasti rakastuneena tai muuten vain tiiviissä ihmissuhteessa ihmisten kommunikointi muuttuu niin tehokkaaksi, että sitä on muiden kovin vaikea ymmärtää. Ja sitten, kun ihmissuhde vaikka vähän lurpsahtaa, voi kommunikointi silti jäädä minimaaliselle tasolle ja muuttua itsellekin käsittämättömäksi. Ihmiset puhuvat toisilleen merkityksettömiä sanoja, toistensa ohi ja tyhjyyteen. Hui. Sellaista en ala kyllä.

;)

Opin tällä viikolla, että 93% viestinnästä on sanatonta ja vain 7% sanallista. Ilmankos tekstareitse ja mailitse ja muuten tulee niin paljon väärinkäsityksiä, kun pois jää suurin osa informaatiosta.

Tuntuu kurjalta, että nykyajan ihmiset - tai lähinnä kai nuoret - eivät osaa enää samalla tavalla kuin ennen ilmaista tunteita ja sävyjä sanallisesti. Mistä muusta kertoo se, että joka helvetin lauseen perään pitää laittaa hymiö? Kyllä minusta pitäisi voida lähtökohtaisesti olettaa, että lukija kykenee pelkästä tekstistä käsittämään millä fiiliksellä sanoma on tarkoitettu.

Käytän itsekin hymiöitä kyllä. Lähinnä tekstareissa. Ja lähinnä silloin, kun oikeasti tarkoitan, että kyseessä on asia jolle hymyän tai nauran. En silloin, kun lähetän jotain ihan normifiilareissa, mutta en tarkoita asiaa tappouhkauksena. For fuck sake. Ehkä mä en vaan taas tajuu.

Voipa hymiöissä olla toki jotain hyvääkin. Juuri nyt en kyllä keksi mitään. Minusta se lähinnä köyhdyttää kieltä. Olisihan se nyt ihan persettä, jos kirjallisuudessa olisi joka lauseen perässä merkintä, että missä mielessä se on tarkoitettu. Tai elokuvissa olisi koko ajan jossain kulmassa kuvio, joka kertoisi, miten kuuluu reagoida. Niin kuin taustanauru ameriikkalaisissa komedioissa. Että tiedetään milloin kuuluu nauraa ja milloin huokaista säälivästi.

17. Puhe

Puu-he puu-he puu-he!

Minun täytyy esiintyä ylihuomenna. Pitää viiden minuutin vaikuttava puhe valitsemastani aiheesta. Jännittää. Aihekaan ei ole oikein selvillä.

Ennakolta tiettyyn aikaan määrätty puhe on kovasti keinotekoinen viestintäperformanssi. Entisvanhasissa yhteisössä ei varmaankaan koskaan pirkko sanonut juhanille, että minusta sinun pitää ylihuomenna ruuan jälkeen puhua meille perunoista mielenkiintoisesti viisi minuuttia.

Mikäli ei ryhdy poliitikoksi, on melkoisen todennäköistä, että puheviestinnän kurssin ulkopuolella kovin moni tarvitsee ennakolta suunnitellun puheen pitämisen taitoa - kommunikointi kun perustuu vuorovaikutukseen.

Keskusteluviestinnän kurssi pakolliseksi!