;)

Opin tällä viikolla, että 93% viestinnästä on sanatonta ja vain 7% sanallista. Ilmankos tekstareitse ja mailitse ja muuten tulee niin paljon väärinkäsityksiä, kun pois jää suurin osa informaatiosta.

Tuntuu kurjalta, että nykyajan ihmiset - tai lähinnä kai nuoret - eivät osaa enää samalla tavalla kuin ennen ilmaista tunteita ja sävyjä sanallisesti. Mistä muusta kertoo se, että joka helvetin lauseen perään pitää laittaa hymiö? Kyllä minusta pitäisi voida lähtökohtaisesti olettaa, että lukija kykenee pelkästä tekstistä käsittämään millä fiiliksellä sanoma on tarkoitettu.

Käytän itsekin hymiöitä kyllä. Lähinnä tekstareissa. Ja lähinnä silloin, kun oikeasti tarkoitan, että kyseessä on asia jolle hymyän tai nauran. En silloin, kun lähetän jotain ihan normifiilareissa, mutta en tarkoita asiaa tappouhkauksena. For fuck sake. Ehkä mä en vaan taas tajuu.

Voipa hymiöissä olla toki jotain hyvääkin. Juuri nyt en kyllä keksi mitään. Minusta se lähinnä köyhdyttää kieltä. Olisihan se nyt ihan persettä, jos kirjallisuudessa olisi joka lauseen perässä merkintä, että missä mielessä se on tarkoitettu. Tai elokuvissa olisi koko ajan jossain kulmassa kuvio, joka kertoisi, miten kuuluu reagoida. Niin kuin taustanauru ameriikkalaisissa komedioissa. Että tiedetään milloin kuuluu nauraa ja milloin huokaista säälivästi.