perjantai 16. helmikuuta 2007

En Soap

Ajatusketju on ihan looginen: saippuaooppera -> transseksuaali istuu sohvalla polvet yhdessä silmät lasittuneina tuijottaen televisiota -> minä Espoossa valtavassa elokuvasalissa -> vieraantuneisuus keski-ikäisistä ihmisistä elokuvankatsojina. Voin selittää.

En Soap on tanskalainen elokuva. Se voitti Berliinin elokuvafestareilla parhaan esikoiselokuvan palkinnon 2006.

Charlotte muuttaa uuteen taloon erottuaan poikaystävästään. Alakerrassa asuu itsetuhoinen Veronica pienen koiransa kanssa. Kovin kuoppaista tietä he ystävystyvät. Elokuva on älyttömän kaunis kuvaus kahdesta eri tavalla sulkeutuneesta ja varautuneesta ihmisestä jotka lopulta löytävät toisensa monella eri tasolla.

Näin elokuvan Espoo Cinéssä viime kesänä. Olin hyvin vaikuttunut. Istuin salissa ja itkeä pillitin suorastaan katharttisessa tilassa. Ympärilläni kymmenet keski-ikäiset ihmiset nauroivat. Olen törmännyt ilmiöön ennenkin: kun tietynlaiset keski-ikäiset ihmiset törmäävät jossain asiaan johon eivät osaa suhtautua, he alkavat nauraa. Tällaisia asioita ovat kokemukseni mukaan ainakin rasismi, lestadiolaisuus ja seksuaaliset vähemmistöt, tässä tapauksessa transseksuaalit. Onhan sen oltava vitsi jos mies on pukeutunut naiseksi. Ja kun on nähnyt jonkin asian vitsinä, on vaikea enää päästä asian yli ja nähdä henkilö traagisena hahmona. Loppuun asti kesti kiherrys.

Ymmärrän toki, että ilmiö ei koske vain keski-ikäisiä. Oletan, että törmään nauraviin keski-ikäisiin useimmin siksi, että nuoremmat ja vanhemmat eivät koe tarvetta mennä katsomaan itselleen sopimattomia elokuvia vain siksi että ne on palkittu tai muuten yleviksi mainostettu. Ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että keski-ikäisistä suurin osa ei naura (minun mielestäni) sopimattomissa paikoissa. Suuri osa heistä ei naura koskaan.

Kun olin selvinnyt elokuvan aiheuttamasta tunnekuohusta annoin anteeksi kyseisille keski-ikäisille. Elokuviin tullaan hakemaan viihdettä ja jos ihmiset saavat iloa siitä, että saavat kaksi tuntia katsoa miestä hameessa, onhan sekin kerrassaan hyvä. Mikä minä olen sanomaan mikä on oikein ja mikä väärin.

Ei kommentteja: