Valehtelin aiemmin kun väitin että suhteeni fasaaneihin alkoi vasta kun muutin nykyiseen kotiini.
En muistanut, että lapsena yksi lempikirjoistani oli Roald Dahlin Me salamestarit, joka on myöhemmin suomennettu myös nimellä Iskä ja Danny maailmanmestari (alkuperäinen nimi on Danny the Champion of the World). Kirjan tarinaan fasaanit liittyvät oleellisesti.
En ole lukenut kirjaa vuosiin, mutta muistaakseni siinä on pääosassa pieni Danny, joka elää asuntovaunussa maailman kivimmän iskänsä kanssa. Sitten Danny huomaa, että iskä häviää aina öisin jonnekin ja jossain vaiheessa selviää, että iskä käy salametsästämässä ison pahiksen tiluksilla. Sitten se iso pahis kai aikoi jotenkin tuhota salametsästysmahdollisuuden tai muuten vaan tappaa kaikki metsissään juoksentelevat fasaanit, joten iskän ja Dannyn on tehtävä jotain. He kehittelevät hillittömän nerokkaan juonen, joka perustuu siihen, että fasaanit rakastavat rusinoita. Ja lopulta pahaa sai muistaakseni palkkansa, eli ison pahiksen omaan omaisuuteensa kohdistuvat suunnitelmat menevät ihan pilluukseen. Voi olla ettei kirja kertonut mistään tämän suuntaisestakaan, koska monet lapsuusmuistot poikkeavat kovastikin todellisuudesta, mutta ei mua oikeestaan ees kiinnosta. Ihan hyvä juoni joka tapauksessa.
Roald Dahl rulettaa. Vitsi sen kirjat oli pienenä hyviä! Itse asiassa ne on edelleenkin. Pieni anarkia lastenkirjoissa on lähes maailman parasta. Mistä johtuikin mieleeni, että täytyy joskus testata pitääkö paikkansa, että fasaanit tykkää rusinoista.
(Kuvan on muuten tehnyt Quentin Blake. Hän on kuvittanut muitakin Dahlin kirjoja.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti