Musiikissa tauko voi parhaimmillaan olla jumalallisen voimakas.
Olin tuossa puolisen vuotta sitten katsomassa Sigur Rossin aivan mahtavaa keikkaa Kulttuuritalolla. Keikka vaati paljon kuulijalta, koska musiikki on sen verran keskittymistä vaativaa, ja yleisö oli salissa kovasti hartaalla tuulella. Sigur Ros on niitä orkestereita, joiden fanit ovat lähellä uskonnollista lahkoa.
Suunnilleen puolessa välissä keikkaa orkesteri hiljensi vähitellen soittoaan, kunnes kaikki ääni loppui kesken kappaleen. Jokainen soittaja jähmettyi paikalleen.
Paikalle saapunut yleisö osoitti valtavan hienoa tilannetajua, eikä pitänyt minkäänlaista ääntä, vaikka tauko kesti ja kesti. Tunnelma salissa oli uskomattoman hieno. Lopulta useiden minuuttien tauon jälkeen (tai siltä se tuntui) kuin yhdestä iskusta orkestri jatkoi taas soittoa.
En osaa sanoa, mikä teki hetkestä niin upean. Ihmiset, musiikki, ympäristö. Kaikki yhdessä varmaankin. Mutta luulen, että muistan tuon hetken varmaan ikuisesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti