Ostotauko

Minulla on ollut elämäni pisin tauko ostamisessa. Tai niinkö oonhan mä tietty ostanu ruokaa ja sellasta, mutta mitään tarpeetonta en ole ostanut kuukausiin. Kuten vaatteita. Tai kirjoja. Tai elokuvia. Kaikki nämä ovat toki tarpeellisia ihmiselle, mutta mulla on niitä jo. Paljon. Varsinkin kirjoja.

Tämä tauko johtuu minusta riippumattomista syistä. Tai ehkä vähän minusta riippuvistakin. Olen itse tehnyt ne ratkaisut, jotka ovat johtaneet tähän toivottomaan köyhyyteen, mutta jostain syystä silti näen mieluummin itseni syyttömänä tähän kurjaan tolaan. Tai no, kurjaan ja kurjaan. Kai se riittää että ihmisellä on koti, ruokaa, rakkautta ja vettä. Ja silloin tällöin rahua tuopposeen. Ja kirjoja on jo valmiiksi lukemattomia ja elokuvia katsomattomia ja telsusta rupluttaa lisää boksille jatkuvasti. Vaatteitakin on, rumia, mutta on.

En tiedä onko tämä tauko tehnyt mulle jotenkin hyvää. Luulen että se selviää vasta kun tauko päättyy, eikä loppua näy. Tällä hetkellä tuntuu, että tämä ostotauko on saanut minut himoitsemaan tavaroita. Tavaroita joita en ennen edes ajatellut. Olen aina ollut vähäostoinen ihminen enkä koskaan ostanut mitään kallista. Mutta nyt huomaan tuumivani silloin tällöin, että kun pääsen taas raha-apajille, niin voi v*ttu mä ostan maailman kalleimmat kengät tai neljät ja kuudet maailman kalleimmat farkut jotka on sivelty kullalla ja kaikki maailman timantit ja ja ja... Että semmosta.