Minua vaivaa usein tunne, etten ikinä saavuta tavoitteitani. Että en ikinä saa opintojani loppuun asti suoritettua, enkä ikinä keksi mitään omaperäistä, eikä minusta tulekaan Suomen arvostetuinta intellektuellia. Tavoittelen liikoja, haihattelen niin kuin äitini sanoisi.
Katsoin eilen tositarinaan perustuvan elokuvan Valhe, jossa päähenkilö oli kesken lääkäriopintojensa romahtanut ja lopettanut tenteissä käymisen. Hänellä ei kuitenkaan ollut rohkeutta kertoa opiskelukavereilleen tapahtuneesta, vaan opiskeli useita vuosia suorittamatta mitään, valehteli valmistuneensa lääkäriksi, valehteli työpaikastaan, vaikka todellisuudessa istui kaiket päivät tyhjyyteen tuijottaen kahviloissa ja taukopaikoilla, ja lopulta tappoi vaimonsa, lapsensa ja vanhempansa.
Minä en halua tappaa ketään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti