Minä olen nyt kovin herkkänä. Odotan puhelua (rupesin kirjoittamaan puhelinsoittoa, ja mietin, että ihan varppina tämän asian voi sanoa helpomminkin). Sen puhelun piti tulla eilen tai tänään, ja se saattaa vaikuttaa koko loppuelämäni suuntaan. En pysty mihinkään. Säpsähtelen. Tuntuu, että saatan oksentaa. En ole varma mitä haluan puhelimesta kuulla, molemmat vaihtoehdot tuntuvat tavallaan kauhistuttavilta.
En tiedä. Minä en pidä epävarmuudesta, mutta en välttämättä halua myöskään tietää. Koska uskon vakaasti, että tieto lisää tuskaa, ja sitten on se toinenkin hieno sanonta jossa on se luola ja soihtu ja lisää pimeyttä valaistavaksi. Huh huijaa. Ei pysy ajatus kasassa. Iho kihelmöi, silmäkuoppia särkee.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti