On sanottu, että ihmiset eivät halua luopua saavutetuista eduista. Esimerkittäin, että jos on tottunut huruuttamaan töihin omalla autolla, ei halua enää siirtyä joukkoliikenteen käyttöön, vaikka tietäisikin, että se on kaikin puolin halvempaa, luonnolle edullisempaa ja usein jopa nopeampaa.
Ihmisen elämässä käy usein romahdus saavutetuissa eduissa kun ihminen muuttaa pois kotoa. Ei toki aina, kaikki eivät lähde kovin edukkaista oloista, tai lähtevät niinkin edukkaista oloista, että oloilla on varaa kustantaa samat edut jälkikasvunsa uuteen pytinkiin. No, mutta suurin osa meistä muuttaa pienempään asuntoon, joutuu itse laittamaan ruokansa, ostamaankin sen, maksamaan vuokraa, järjestämään itse siirtymisensä paikasta toiseen, pesemään ihan itse omat pyykkinsä jossain pelottavassa pesutuvassa jossa tarinan mukaan naapurin vähän kumma mammanpoika nyysii sun pikkuhousut.
Sitten ihminen joko pyrkii koko elämänsä saavuttamaan uudestaan saman elintason kuin hänellä oli pikkuisena. Tai pyrkii ehkä vähän ylemmäs. Tai sitten hän menee itseensä ja miettii, ja hoksaa, että ehkä minä en tarvitsekaan sitä kaikkea enää. Elämä rullaa ihan hyvin vaikkei mulla olekaan omaa saunaa, yli sataa neliötä, autoa, edes sauvasekoitinta. Mutta totta on, että niin monen pyykkikoneettoman vuoden jälkeen en perkele minä enää luovu pyykkikoneesta!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti